Lähialueiden asukkaat kantavat aina sekajätteenpolton riskit
YTV aikoo rakentaa pääkaupunkiseudulle 320 000 tonnia sekajätettä vuosittain polttavan jätteenpolttolaitoksen. Laitos halutaan sijoittaa keskelle asutusta, koska Keski-Euroopassakin laitokset ovat asutuksen keskellä. Suomessa ei kuitenkaan ole pakko tehdä samoja virheitä kuin muualla Euroopassa, vaan laitos pystytään haluttaessa sijoittamaan asutuksen ulkopuolelle. Kaukolämmön siirto pitkänkin matkaa on teknisesti mahdollista. Siirtolinjan rakennuskustannukset tai eurooppalainen muoti eivät saa olla perusteita sijoittaa laitosta Viikin ja Kivikon tiheästi asuttujen alueiden keskelle liikuntapuiston ja virkistysalueen viereiselle tontille.
Laajaan toimintaan liittyy aina riskejä. Sekajätteen poltto saattaa pitkällä aikavälillä vaikuttaa negatiivisesti ympäristöön, ihmisten terveyteen tai alueiden sosiaaliseen rakenteeseen. Laitoksen sijoittaminen tiheän asutuksen keskelle halutaan oikeuttaa tiukoilla päästörajoilla. Päästörajojen suhteellisuudesta, laitoksen kokonaispäästöistä tai siitä, että päästörajat muuttuvat jatkuvasti tietämyksen ja tekniikan lisääntyessä, ei kerrota. Esimerkiksi nykyisin tiedetään, että pienhiukkasten massaan perustuva raja-arvo ei kuvaa hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksia. Suodatustekniikka on kuitenkin kehitetty massan, ei hiukkasten lukumäärän ja pinta-alan minimoimiseksi.
Julkisuudessa YTV mitätöi asukkaiden esittämän kritiikin viittaamalla päästörajoihin ja käynnissä olevaan ympäristövaikutusten arviointiin. Erehtymättömyyden panssari ei rakoile, tehtyjä virheitä myönnetä, eikä toimintaan liittyviä riskejä tunnusteta. Kuitenkin YTV on haparoinut jo laitoksen vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja valitessaan. Julkisuuteen on annettu kuva, että alueiden soveltuvuus jätteenpolttoon on alustavasti tutkittu. Ympäristövaikutusten arvioinnin kuulutuksessa ja YVA-ohjelman tiivistelmässä kerrotaan sijoituspaikkojen valinnassa tarkastellun ”toiminnan soveltumista ympäröivään maankäyttöön”. YTV:n hallitus ei kuitenkaan kokouspöytäkirjan tai sen liitteiden mukaan ole käsitellyt sijoituspaikkoja ympäröivää maankäyttöä. Tosiasiassa vaihtoehtoisista sijoituspaikoista on tutkittu vain tonttien kaavoitustilanne sekä sähkö- ja kaukolämpöliitynnät.
Ihmisen erehtymättömyyden symboleita ovat kuusiarvoinen kromi, dioksiinit, furaanit, PCB, asbesti, otsonikato ja kasvihuoneilmiö. Lainsäädäntö seuraa tietoa aina viiveellä. Esimerkiksi asbestin käyttö kiellettiin Euroopassa vasta yli 100 vuotta sen jälkeen kun sen vaaroihin oli herätty.
Uusia materiaaleja ja kemikaaleja kehitetään ja otetaan käyttöön jatkuvasti. Useat näistä materiaaleista ja kemikaaleista ovat turvallisia niin kauan kuin ne pysyvät alkuperäisissä tuotteissaan. Kuvaavaa teknologian kehitykselle on nanoteknologian nopea nousu. Uusia nanomateriaaleja kehitetään ja nanopartikkeleita sisältäviä tuotteita tuodaan markkinoille kiihtyvällä vauhdilla. Yksin Suomessa on jo 30 nanoteknologiaa tuotteistavaa yritystä. Useat nykyisistä nanopartikkeleista tiedetään terveydelle vaarallisiksi. Siihen tietämyksemme jääkin. Keskustelu lainsäädännön laajentamisesta koskemaan nanopartikkeleita on vasta herännyt. Niiden käyttäytymisestä jätteiden poltossa ei juuri löydy tutkimustietoa.
Sekajätteen poltossa tuotteet hajoavat, ja vaaralliset yhdisteet voivat vapautua ympäristöön. Jätteenpolttolaitoksen lähialueiden asukkaat saavat onnen toimia koekaniineina vähintään seuraavat 30 vuotta kun ”parasta mahdollista savukaasujen puhdistustekniikkaa” testataan yhä uudestaan uusilla materiaaleilla, kemikaaleilla ja teknisillä innovaatioilla. Riskien realisoituessa vastuun kantajia ei joko löydetä, tai vahingon syy-seuraussuhde on vaikeasti osoitettavissa.
Arto Huotari